Omanlaiseni äiti ja just hyvä niin
Olin viime keväänä kirjoittanut ajatuksiani, joita en silloin uskaltanut julkaista, koska koin ne niin vääriksi ja voin niistä aiheutuvan syyllisyyden vuoksi todella huonosti. Pelkäsin ihmisten ajattelevan mun olevan huono äiti. Koska eihän äidit ajattele näin, eihän äidit voi painia mielenterveysongelmien kanssa ja olla samalla hyviä äitejä, koska eihän äidit... Tässä nyt kuitenkin aika pitkä pätkä mun viime kevään kirjoituksesta: ”Valmistaudun tällähetkellä pääsykokeisiin ja yhden pääsykokeen kävinkin jo tekemässä. Vaikka yliopistopaikka olisi taas yhden unelman täyttymys, en ole asettanut mitään pakkoa sinne päästä. Tämä kevät on kyllä koetellut mun jaksamista ja voimavaroja kovasti. Raskaita mieltäpainavia ajatuksia, syömishäiriö huutaa takaraivossa ja minähän tottelen, vaikka en haluaisi. Mattiaksella on ollut paljon töitä, painia, EM-kilpailut... Mulla pitkiä viikkoja yksin lasten kanssa. Oon asettanut itselleni aivan valtavan korkean riman siitä, miten mun tulee suoriutua äiti