Syvään henkeä ja puhalla ulos, ehkä joku päivä taas pystyy hengittää

Osa teistä on varmaan kuullut hengitysharjoituksista, joita tehdään esimerkiksi pahan ahdistuksen tai stressin lievittämiseen. Siinä tarkoituksena on vetää syvään henkeä, pidättää niin kauan kuin mahdollista ja puhaltaa ulos. Tätä pitäisi toistaa muutamia kertoja. Itse olen joskus kokeillut tätä, mutta en tykännyt yhtään. Se pidättämisvaihe tuntui ikuisuudelta. Happi meinasi loppua, enkä jaksanut enää yrittää enempää. Raivostuin vain entisestään.


Multa ei oo hetkeen oikeen irronnut juttua tänne blogin puolelle. En ole ollut oikein kirjotustuulella. Tässä on ollut vähän kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja niiden miettimistä. Niiden myötä tän lukuvuoden viimenen koeviikkokin oli mun osalta vielä pahempi farssi kuin nää mun edelliset. Tuli tossa kuitenkin yks mukava Turun reissu ihanan ystävän luona heitettyä. Pääsi vähän katteleen eri lenkkipolkuja ja merimaisemaa.






Haluan täällä olla kuitenkin kirjoittaessani rehellinen. En halua antaa käsitystä, että elämäni on yhtä mahtavaa sirkusshowta treenin, ruuan ja kivojen juttujen ympärillä. Netti on täynnä hehkutusta upeasta elämästä ilman minkäälaisia sadepäiviä. Oikeestaan ne tulee mun korvista jo niin ulos, ettei niitä jaksa edes lukea. Ei aina voi olla hyvä mieli, eikä kaikki tuntua kivalta.

Oon yrittänyt kuvailla kivoja treenivideoita, mutta ei siitä oo kyllä tullut nyt yhtään mitään. Tässä erittäin lyhyt kooste tän alkuviikon treenimoodista, video kertoo enemmän ku tuhat sanaa.




Ajattelen usein, että olen kohdannut elämässäni niin paljon vaikeita asioita, että kyllä mä niitä osaan hyvin jo käsitellä. Mutta, jos en osaakkaan? Aina ne tuntuu yhtä pahoilta. Tälläkin kertaa. Aina mä teen ensin jotain typerää ennenkö saan itseni taas kasaan ja tajuan, että ei auta kuin kohdata ne sellaisena kuin ne vastaan tulee. Vetää syvään henkeä niiden kohdalla ja puhaltaa ulos kun pahin on ohi. Joskus se syväänhenkeävetämisenvaihe kestää vaan tuhottoman kauan. Tuntuu ettei ikinä pääse puhaltamaan ulos sitä pahaa oloa. Ei vain saa henkeä.

Sitä omaa oloaan vielä pahentaa monella tapaa, kai sitä pitäisi vain yrittää tehdä asioita joista tulisi hyvä olo. Aina ei vaan jaksa tai pysty. Sekin mun on ollut pakko oppia hyväksymään. Mäkin oon joskus vaan rikki ja kyllä mä saan olla. Saatan hokea tuota lausetta päässäni päiviä, silti sisäistämättä sitä. Miksihän tästäkin on tehty niin vaikeaa?

Tähän loppuun kuitenkin vähän positiivisempaa ja pari kivaa vinkkiä kesään.
1. Lenkkipolku on paras paikka ruskettua. Toki mua vaivaa aina vähän väliä tosi ikävä penikkatauti ja jouduin lenkkeilyn vaihtaa mun mielestä vähän vähemmän mukavaan pyöräilyyn. Ulkoilma kuitenkin vapauttaa ja treenaaminen saa mun pään tyhjenemään turhista huolista. Joten ulkoilkaa tekin.
2. Syökää jätskiä. Se nyt vaan kuuluu kesään, ei siitä sen enempää. Eikä ole maailmanloppu joku aamu hiipiä pakastimelle ja syödä jätskiä aamupalaksi. Maistuu vaan paremmalle heti aamusta.
3. Istukaa laiturilla varhain aamulla tai yömyöhään. Kuunnelkaa hiljaisuutta ja miettikää ei kovin vaikeita asioita. Mielummin sellaisia mukavia. Tai mikä parasta, ihastutte vaan itseenne ja siihen hetkeen.



Näiden vinkkien ja sanojen saattelemana voi munpuolesta kesä alkaa. Vaikka tällähetkellä musta tuntuu, että kesästä on mun osalta tulossa surkea ja kaikki, mitä oon ajatellut tehdä, meni uusiksi.  Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki ne surkeammat sadepäivät tekevät elämästä elämisen arvoisen. Jokaisen sateisen, päivän, viikon, kuukauden taikka sitten vaikka vuodenkin jälkeen aina jossain vaiheessa paistaa se aurinko. Sitä odotellessa.

💗Saga

Kommentit

  1. Saga, tästä kesästä tulee niiiin ikimuistonen voin luvata sen! Oot vahva, ja selviit tästäkin ajan kans usko pois❤️ Love u

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit